Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kasvatuksen kautta normaaleiksi

 

Tämä ruusu kukoisti viimeisen kerran Laivurinkadulla kesällä 2007. Talo, jonka pihamaata ruusu koristi, purettiin

 

Kuva: Kirsti Vähäkangas

Lapsena meitä tukistettiin, piiskattiin, annettiin luunappeja, ja pantiin arestiinki.

Vaajittiin niiaamaan, pokkaamaan ja sanomaan kiitos, olemaan hilijaa, ku aikuset puhu. Ei saanu teekeillä, illistellä eikä kieltä näyttää - se oli rummaa.
Vanahoja ihimisiä piti kunnioittaa ja kahavipöytään piti oottaa vuorua aikuisten jäläkeen.

Lautanen piti syyvä aina tyhyjäksi - ku ruokaa ei ruukattu heittää menneen.
Sitte piti kantaa vettä, kilipukoita ja likaämpäreitä, piti käyvä kaupasa ja pyöräkorjaamosa, kitkiä rikkaruohoja ja rapata rotuvaaria kahavelin ja veitten kansa. - Eikä niistä ikkään saanu rahhaa.

Toisen ommaan ei saanu kajota. Koulusa opettajan sana oli ehoton laki. Valeheltu ei, ku siitä tuli huono omatunto. Piti pyytää ja antaa anteeksi ja sitte unohtaa kärsimänsä paha. Kajehtiakkaan ei saanu, ku seki oli rummaa, taijettiin silti kajehtia - joskus -

Rovastille ja ruustinnalle niijattiin syvvään ja hartaasti. Kiesvaara kierrettiin kaukaa, ku se oli lääkäri. Latomaan ja Elfingin neitit kansa, ku ne saatto tulla kottiinki ja pistää. Töihin mentiin meleko penskoina ja palakasta piti antaa puolet äitille - ikkäänku ruokarahaksi.
Pelättiin polliiseja, mustalaisia ja Jehovien ennustammaa maalimanloppua.

Rajotuksia ja sääntöjä oli hirvijästi, ne kuulu ilimiselevästi asijaan. Oltiin me kuitenki onnellisija ja vissiin tasapainosiaki. Vappaasta kasvatuksesta ei kukkaan puhunu. - vissiin siksi, ku ei kukkaan tienny siitä mittään.
Siltiki meistä taisi tulla ihan normaaleja aikuisia. Vaikkei se Perkisen Jussi sitä sannaa koskaan ymmärtänykkään.

 

Muistelee Utriaisen Pirkko

Juttu on julkaistu Raahen Joulu -lehdessä v. 2000.

 

Utriaisen Pirkko

 

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi