Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

JiiPee, rytmikkäästi rokkaava isukki

 

Eerika, Juuso ja Jussi Leppäluoto

 

Kuva: Kirsti Vähäkangas

Soli yks kesänen ilta, ku pyöräilin Palonkyllään: mulloli tärät yhen rokkistaran kans. Juha-Pekka (Jussi) Leppäluoto, se Charonin laulusolisti oli luvannu antaa haastattelun Raahen murteella. En malta olla muistelematta ensitappaamista, joka tapahtu kevväällä 1975. Me kortteerattiin sillon Merituulesa ja istuskelin monesti talon päätysä hyssyttämäsä esikoista vaunuisa. Sen saman talon päätysä istu toisinaan Leppäluovon mummuki hyssyttämäsä vaunuja, joisa Jussi uinaili päikkäreillä.

Jussi oli syntyny Raahen lasareetisa marraskuun puolivälisä vuonna 1974. Äitiltä saavun tievon mukkaan sillon oli pikku pakkanen mutta lunta eijjollu vielä maasa. Ensi lumista Jussille tullee aina mieleen, ku se istua napotti äitin pyörän tarakalla, ku äiti kuskas sitä tarhaan. - Rattaat meni niin mukavasti lumesa, Jussi selevittää.

Vilikas vesseli

Ku Jussi alotti koulun Kummatin ala-asteella, niin siitä tuli juttu paikallisseen avviisiin. - Raahen Seuvun toimittaja teki jutun ekaluokkalaisista. Meistä oli oikeen kuvaki lehesä, Jussi kertoo ja esittellee lehtileikettä.

- Kyllä minä taisin olla meleko vilikas, varsinainen enerkiapakkaus, Jussi tuumaa ja tunnustaa, ettei opetus kauhiasti kiinnostanu. Jussi halus koko ajan laulaa ja sitä ei opettaja hyväksyny. Koulun mussiikkitunneilla soitettiin nokkahuilua ja se maistu pakkopullalta.

Kotimuikkareita Jussi tunnustaa saaneensa alavariinsa. Pahinta oli pyytää niihin kotona kuittausta. Opet tuuppas kotimuikkareita völijyyn, jos läksyt oli tekemättä tai jos luokasa intoutu remuammaan muitten poikien kans.

Pikku vesselinä Jussi kokkeili monia harrastuksia: pelas jääkiekkua muutaman talaven ja polskutteli uimaseurasaki.

Ilolinnan kesäsiirtolaviikot oli Jussin mielestä tosi hauskoja. Sielä sai seelata optimisti-jollalla, uija ja touhuta kavereitten kans. - Tykkäsin leireistä ja melekeempä itku kurkusa lähin kottiin, Jussi raatailee ja selostaa, että joutu kerran seisoon sääskipartiosa. - Noku me poikien kans yritettiin yöllä livahtaa akkunasta ulos ja valavoja sai kiinni, Jussi perustellee. Pojat oli aikonu hiippailla tyttöitten puolelle. Pojat on poikia!

 

Rytmikäs harrastus

Kerrattain tanssiurheiluseura Raahen Rytmikkäät oli järkänny Kummatin koulusa diskon. Sielä Anu Aura nykäs Jussia hihasta ja kysy, että alakasko Jussi sille pariksi kilipatanssiin. - Äitin piti ostaa mulle mustat rokkitossut, Jussi muistelee 10-vuotiaan tanssijan ensimmäisiä tanssivarusteita.

Pari vaihtu meleko pian ja Minna Suutarista tuli tanssipari moniksi vuosiksi. - Yhteistyö suju koko ajan tosi mukavasti, Jussi kiittelee Minnaa ja räknäilee, että pyörähteli kilipaparketeilla kuutisen vuotta. Sitte mussiikki vei nuoren miehen mukanaan.

Jussi muistelee lämmöllä tanssiharrastusta: Kilipailumatkat ja leirit Piehingisä oli tosi mahtavia. Kaverit ja yhesä touhuaminen teki harrastuksesta mieluisen. - Sitä ootti aina, että pääsi köröttelleen linkkurilla kisamatkalle, Jussi selevitttää. Länkisen isä oli monesti kuskina. Menomatkalla kammattiin tyttöjen hiukset nutturalle. Hiuslakan tuoksu tupsahtaa mieleen vieläki.

Tanssileirillä asuttiin Bomban talosa ja harijotuksiin mentiin Piehingin kouluun. - Vanahemmat kuskas meitä autoilla. Me tehtiin ahtautumisennätyksiä: kerranki me saatiin mahtuun 15 kakrua kerralla autoon, Jussi täsmentää ja nauraa höröttää makiasti.

- Kyllä me Minnan kans monesti päästiin mitaleille asti, Jussi kehasee. Raahesa järkätyt Pekkatanssit oli aina vuojen päätapahtuma. Rytmikkäisä tanssi siihen aikaan kymmeniä pareja ja ylleisyä tuli kisapaikalle satamäärin. - Soli mukavaa sosiaalista toimintaa, joka kehitti essiintymistaitua ja rytmitajua, rokkari listaa tanssiharrastuksen antia.

 

Kellaribändi Killers

Jussin eka bändi oli Killers joskus 1980-luvun puolivälin kieppeillä. Jussi kortteeras niihin aikoihin Ollinsaaresa ja harppas opintielle Palon kouluun. Hanoi Rocks-buumi kävi kuumana. Kiss oli nuorten idoli. Poikaporukka: Jani Rönkkö, Jari Hyvärinen, Ilkka Pisilä, Mika Korpela ja Juha-Pekka Leppäluoto perusti bändin, joka reenas kerrostalon kellarisa. Poikaviikarit värkkäs ämpäreistä rummut. Mehukattipöntöstä tuli mikrofoni. Kitaroina toimi kai jokku lauvankappaleet. Sitte huiveja ranteisiin ja menoksi. Eka keikka keskeyty ikävästi, ku Jussi huuvettiin syömään.

Kerran pojat tahto Pehkosen Harria kuunteleen Killersin soittua. - Me annettiin sille nippu Tarzan-lehtiä lujettavaksi, ettei sillä tulis aika pitkäksi, Jussi nauraa ja huomauttaa, että eihän se Harri kuunnellu soittua, se vaan luki niitä Tarzaneita. - Jo sillon sitä haaveili, että pääsispä joskus oikiaan bändiin, Jussi kertoo. Killers hajos, ku Jussi muutti pois Ollinsaaresta. - Se oli semmosta leikkiä eikä me tehty yhtään oikiaa keikkaa, muusikko täsmentää.

Kulu vuosia ennenku Jussi alako uuvestaan musisoimaan. Äänenmurroksen jäläkeen laulu rupes kiinnostaan. Jussi jammaili monisa eri porukoisa. Nuorisotoimelta oli vuokrattuna kämppä Tennan tontilta. - Sillon tiesin, että haluan tehä mussiikkia, Jussi painottaa.

- Cry of Distress-bändin kans heitin ekan oikian keikan, paikka oli Haapaveen nuorisotila, JiiPee muistelee. Porukkaan kuulu Jussin lisäksi Janne Myllylä, Juha-Pekka Karihtala ja Marko Nikula.

 

Charoniin laulusolistiksi

Armeijan jäläkeen kesällä 1995 Jussin muusikon ura alako ihan tosisaan, ku Hautamäen Teemu ja Karihtalan Antti tuli kyssyyn siltä, että tulisko se laulaan Charonin demolle. Charon oli perustettu 1992 death metal-bändiksi. Siltä ajalta on peräsin Manalan lautturia tarkottava nimi. Bändiin kuulu Antti Karihtala, Pasi Sipilä, Jasse Hast ja Teemu Hautamäki.

- Luulin aluksi, että vierailen vaan Charonisa mutta sainki kuulla, että kuulun vakituisesti porukkaan, Jussi selevittää solistin uran alakuvaiheita. - Ei sitä sillon uskonu, että kaikki unelmat ja haaveet totteutuu. Siihen oon tyytyväinen, ettei me heti ponkastu pinnalle, Jussi pohtii.

Charon on kivunnu huipulle vähitellen: 1997 levytyssopimus tanskalaisen levy-yhtiön kans, samana vuonna eka musavideo nuorten työpajasa, 1998 eka levy, 1999 toka levy, samana vuonna vaihto Spine Farm-yhtiön talliin, 2000 Sentencedin kans Suomen kiertueella, 2001 keikkaa alako pukkaan pölijänä, 2001 eka ammattimaisesti tehty musavideo, 2002 Euroopan kiertue Nightwishin lämppärinä, festarikeikkoja. Uus single "Ride On Tears" tullee markkinoille elokuun alusa.

- Kaikki uuvet asiat on ollu ilonaiheita. Voiko sitä ennää tämän enempää vaatia, Jussi miettii ja painottaa, että on saanu tehä sitä mikä on tuntunu omimmalta. - Kyllä minä aina aattelin, että haluan tehä mussiikkia.

Vaikka Charon on saanu maistaa menestystä ja essiintyä suurilla lavvoilla ympäri Eurooppaa, niin välillä on hyvä palata juurilleen: Charonin musisointia kuullaan mm. Kummatti-päivillä elokuusa.

 

Tavallista elämää

Eerika, Juuso, työt Rannikon Laatupainosa ja Pooki-ratiosa, mussiikki. Siinä Jussin elämän kiinnekohat. - En kai minä oo mikkään kuuluisuus, on mukava tehä tavallista työtä ja ellää tavallista elämää, rokkistara filosofoi. - Kyllä perhe on tärkiä, ois meleko kamala tulla tyhyjään kämppään keikalta, Jussi jatkaa.

Eerikan ja Jussin esikoinen synty aprillipäivänä ja ossaa jo kääntyä mahalleen. Juuso-poika järkkäs vanahemmilleen ekan yllärin heti synnytyssalisa. - Meille oli kerrottu, että on tyttö tulosa, pariskunta palijastaa.

Jussi on tyytyväinen, että on saanu lapsena kokkeilla monia harrastuksia ja valita mieleisensä. Jussista ois voinu tulla jääkiekkoilija, uimari tai tanssija. Tuli kuitenki muusikko, koska mussiikki kiinnosti eniten. - Viimeset viis vuotta on ollu unelmien totteuttamista, rokkistara summaa kokemuksiaan mussiikin saralla. - Juuso saa kans ihte valita mitä alakaa harrastaan, Eerika ja Jussi suunnittellee.

 

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 30.7.2005.

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi