En tiedä oliko Mustosen Niilo kuulunut Raahen Vapaapalokuntaan, mutta laajasta kaskuvarastostaan hän tarjosi joskus tätäkin tositapausta.

Raahen Vapaapalokunta perustettiin jo Tsaarin vallan aikana v. 1908. Ja sen lähes satavuotiaaseen historiaan liittyykin tarinoita vaikka kirjaksi asti. -Kirijottasit joskus Raahelaiseen meijän vapaapalokunnastaki, ovat jotkut joskus minulta pyytäneet. Heillä kaikilla on ollut elähdyttäviä, innostavia muistoja tosi kaveruudesta, me-hengestä joka kasvatti vastuuseen, isänmaan rakkauteen ja kaikkeen hyvään.

-Se oli nuorisokasvatusta parhaimmillaan, totesi opettaja Erkki Nyman joka on toiminut Raahen V.P.K:ssa poikasesta lähtien. Opetus oli kurssimuotoista. A-kurssi 3 viikkoa, B-kurssi 2 viikkoa, T-kurssi pari viikkoa ja nuohouskurssi nuohoushenkilöille. Ja tietysti jatkuvat harjoitukset teoriassa, käytännössä ja itse tulipalon sammuttamisessa. Sammutusmenetelmät ovat kehittyneet vuosikymmenien saatossa, mutta aina on pysytty kehityksen kärjessä.

Opettaja Erkki Nyman on toiminut Raahen Vapaapalokunnassa sihteerinä, puheenjohtajana ja monissa muissa tehtävissä ja hänellä on laaja dokumenttiaineisto monilta vuosikymmeniltä.

-Ympäri Pohjois-Suomea me kiersimme palokuntapäivillä ja näytöksissä jotka olivat mielenkiintoisia ja opettavaisia. Vietimme keskenämme pikkujoulu- ja palokuntajuhlia, ja ruutan turvutusta johon saapui nuorisoa ja kaikenikäisiä laajalta alueelta. Ruutan turvutus oli pellavaisten vesiletkujen huoltoa joka aika-ajoin piti turvottaa pitäväksi. Muitakin kaluston kunnostustalkoita oli.

-Mainitse siitäkin Orkamaan Jaakon latinankokeesta jota tulipalon sammuttaminen avitti, pyysi eräs entinen palokuntalainen.

Raahen vanhan puukirkon palo kesällä 1908 vauhditti oman palokunnan perustamisen tärkeyttä. Ja monessa on Raahen V.P.K ollutkin mukana. Kun palosireeni tuuttasi, syöksyttiin suin päin hommiin. Avoautossa palopaikalle tulipalopakkasessa ja oli sää mikä tahansa. Auttamisen halu ja innoitus oman järjestön ja lähimmäisen hyväksi oli valtava. Alkuvuosien jälkeen kalustoa uusittiin ja uusitaan yhä. Letkufoorti oli vuoden -28 mallia, monet reissut sillä tehtiin ja auto on hengissä ja kunnossa yhä. Sen omistaa nyt yksityinen henkilö. Olisihan se liikuttava ja upea näky jos se vielä näyttäytyisi Raahen kaduilla. Sen museoarvo on huomattava.

Kaikki tulipalot ovat kohtalokkaita olipa sen kohde mikä tahansa. Huomattavampia tulipaloja vanhan kirkon ja sen lähellä sijainneen koulunpalon jälkeen ei Raahessa ole sattunut. Pekan palo jouluviikolla 1981 kaupungin keskeisemmällä paikalla oli järkyttävä, Vilpun rivitalopalo 1979 jossa tuhoutui yksityisomaisuutta, kosketti monia. Pyromaanikin on iskenyt muutaman kerran. Ja aina tulipalon syttyessä on kysymys ihmishengistä ja aineellisesta menetyksistä.

Alkuaikoina eivät naiset kuuluneet virallisesti palokunnan juhlatilaisuuksiin, paitsi sairaanhoitaja Elli Nyman virkansa puolesta. Myöhemmin tulivat vaimot ja morsiamet ja tyttöystävät mukaan. Kaikin tavoin perhe eli mukana miesten ja poikien jalossa harrastuksessa. Palokunta-aate yhdisti koko kaupungin humaaniseen toimintaan. Se oli voiman ja innoituksen lähde ihmisen kaikille hyville pyrkimyksille.

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 28.9.2002. Jutun julkaisemisesta oppaiden kotisivulla on sovittu Kerttu Kastellin ja Erkki Nymanin kanssa 1.10.2002.

Suosittelen lukemaan myös jutut:
Raahen palo v. 1810
Väärin shammutettu, shaatana!

Kerttu Kastelli

Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta