Ennen oli toisin. Käsityöläiset olivat oma, arvostettu ryhmänsä. Tie oppipojasta mestariksi oli pitkä ja vaivalloinen, mutta siitä selviydyttyään on ihminen saavuttanut turvallisen aseman.

Raahessa vaikutti 1800-luvulla useitakin käsityömestareita. Eräs heistä oli tehtailija Adolf Fredrik Westman. Valuri ja kupariseppä, jonka kätten työt ovat levinneet lähes ympäri maan.

Ennen varsinaisen elämänuransa urkenemista koetteli Westman kykyjään ensin suutarin opissa ja sitten räätälin verstaassa. Nämä eivät kuitenkaan saaneet hänessä syttymään innostuksen kipinää ja niin hän meni raahelaisen valurin Efraim Tilviksen oppipojaksi. Täältä suuntasi hän kulkunsa Ouluun Mustosen pajaan, jossa hänen lisäkseen toimi useita muitakin oppipoikia.

Loppusilauksen taidoilleen hankki Westman Kalajoella kuulun valuri Friesin luona. Täällä hän valmisti mestarinäytteenä 1. -tykkinä 78 leiviskää painaneen kirkonkellon. Täten mestarinkirjan saaneena palasi Westman Raaheen ja ryhtyi valmistelemaan omaa liikeyritystä.

Tällöin elettiin kuitenkin "Lännen kuumeen" kultavuosia ja niin Westmankin pakkasi laukkunsa ja matkasi Amerikkaan perheensä kanssa. Kauan hän ei Amerikassa kuitenkaan oleskellut, sillä heikentynyt terveys pakotti hänet palaamaan Suomeen ja Raaheen. Nyt hän sai pystytetyksi ensimmäisen verstaansa ja pääsi käsiksi töihin. Hänen käisistään syntyi kirkonkelloja mm. Lapinlahdelle ja Ahvenanmaalle sekä lukematon joukko erilaisia kuparipakotuksia.

Vielä toistamiseen Westman päätti uskaltautua Amerikan matkalle, mutta huono terveys oli jälleen kompastuskivi. Paluu Raaheen oli jälleen edessä. Nyt odottivat häntä paremmat ajat. Useat seurakunnat tilasivat häneltä suuritöiset kattokruunut ja lampetit kirkkoihinsa. Mm. Savitaipaleen ja Raahen nykyisen kirkon kruunut ja lampetit ovat hänen käsistään lähtöisin, samoin kymmenen muun kirkon, jonka lisäksi hän teki useihin kirkkoihin vastaavien laitteiden entistämistyöt.

Erikoisena taidonnäytteenä hän valoi Singer-ompelukoneen mukaisen koneen messingistä. Tämä kone joutui sittemmin Sovio-suvun haltuun, eikä sen nykyisestä olinpaikasta ole varmaa tietoa.

Ikäännyttyään ryhtyi Westman pakottamaan Eetu Iston kuuluisaa "Hyökkäys" -taulua kupariin. Näitä taidokkaita jäljennöksiä lienee syntynyt useita kymmeniä.

Westmanin elämä sattui aikaan, jonka umpeutuessa suomalainen kellonvalantataito oli syntynyt ja kuollut. Aina 1800-luvun puoleen väliin saakka olivat kirkot saaneet kellonsa ruotsalaisilta tai saksalaisilta valureilta, eikä suomalaisten uskottu tähän vaativaan tehtävään pystyvänkään. Mutta sitten kalajokiset valurit tulivat ja hämmästyttivät taidoillaan. Heiltä sai oppinsa ehkä vajaat kymmenkunta valuria, jotka hajaantuivat ympäri maan ammattiaan harjoittamaan. 1900-luvulle ehdittäessä vanha käsivalanta kuitenkin menetti merkityksensä ja malmikelloista luovuttiin tykkänään.

Vesa Hannila

Taidetakoja Westmanin töitä ympäri Suomea

A. F. Westman oli seppä ja taidetakoja Raahessa. Hänen tuotantoaan on säilynyt Raahen, Saloisten ja Pattijoen kirkossa.

Adolf Fredrik Westmanin äiti oli Pattijoelta Niemelinin tyttäriä. Isä oli ruotsalainen. Hänen vanhempansa eivät koskaan avioituneet. Adolf Fredrik sai isänsä sukunimen. Suvussa kulkeneen perimätiedon mukaan isällä oli kultasepänliike Tukholman liepeillä.

Adolf Fredrik solmi avioliiton Aleksandran kanssa. Perheeseen syntyi neljä poikaa ja neljä tyttöä. Tuon ajan kehnosta terveydenhoidosta johtuen pojista varttui aikuiseksi vain Viljo. Viktor kuoli vain kuukauden ikäisenä ripuliin. Kaksi poikaa sairastui yhtä aikaa tulirokkoon ja kuoli: Viljo Armas nelivuotiaana ja Adolf seitsemän vanhana.

Tytöt varttuivat kaikki aikuisiksi. Laina sairastui ja menehtyi munuaistautiin 29-vuotiaana. Irja kuoli 24-vuotiaana lentävään keuhkotautiin. Tyyne eli 51-vuotiaaksi. Lyyli saavutti 76 vuoden iän.

Käsityöläiset olivat arvostettuja ammattilaisia, mutta taival mestariksi oli pitkä ja vaivalloinen. Siihen pyrkivän tuli ponnistella aluksi oppipoikana useita vuosia. Westman aloitti uransa valuri Efraim Tilviksen oppipoikana. Tilvis oli kotoisin Kalajoelta ja oli siellä saanut oppinsa Vedenojan valurin ja metallisepän liikkeessä. Tämän jälkeen Westman ahersi Oulussa Mustosen pajassa.

Ammattiinsa Westman valmistui Kalajoella valuri Friesin luona. Siellä hän valmisti mestarinäytteensä (mestarstykin), joka oli 78 leiviskää painanut kirkonkello. Nyt hänellä oli mahdollisuus palata Raaheen ja perustaa oma yritys.

Westman kuitenkin päätti matkustaa Amerikkaan saamaan lisää oppia. Tyttäret Tyyne ja Lyyli syntyivät rapakon takana. Perhe palasi Raaheen, kun Westmanin terveys rupesi reistailemaan.

Westmanin paja sijaitsi Kauppakadulla. Pajassa hän teki kupari- ja messinkitöiden lisäksi normaaleja pajatöitä kuten kolakärryn rattaita, reen jalaksia, viikatteita, välttejä, lapioita, kattiloita, pannuja, saranoita. Pajassa työstettiin monenlaista metallia.

Työ oli raskasta ja likaista. Varsinkin keväisin seppä uurasti ympäri pyöreitä päiviä. Usein asiakas jäi odottamaan, että sai valmiin työn mukaansa. Maakunnista tulleet yöpyivät kaupungissa.

Jälkipolvien iloksi on säästynyt taidokkaita kynttelikköjä ja kattokruunuja. Erikoisin ja taitoa vaativin työ lienee kuitenkin ollut kupariin pakotettu teos, joka perustuu Eetu Iston ”Hyökkäys”-tauluun.

Maj Fekete muistaa hyvin ison vinkkelitalon, jossa oli kadun puolella asunto ja pihan puolella konttori, näyttelytila ja verstas. Pihalla oli paja ja talousrakennuksia. Tyttö oli erittäin kiinnostunut isoisänsä työstä ja pyrki verstaalle seuraamaan sitä. – Mutta eihän minua sinne päästetty.

- Isoisä oli tumma ja komea mies, Maj kehaisee. Hän oli luonteeltaan hyväntuulinen ja ystävällinen. Eläinlääkäri Swanljung ja asessori Saalanne istuivat usein konttorihuoneessa raataamassa ruotsia, eikä Maj-tyttönen ymmärtänyt keskusteluista höykäsen pölläystä. – Kyllä sinä sitten aikuisena ymmärrät, isoisällä oli tapana lohduttaa.

Adolf Fredrik Westman

• S. 2.5.1863, k. 28.4.1942
• Puoliso: Maria Aleksandra, 8 lasta
• Poika: Viljo Fredrik Rafael, s. 20.6.1903, k. 29.5.1956, työskenteli A.F. Westmanin pajassa.
• Seppä, valuri, kupariseppä, taidetakoja
• Toimi yhteistyössä arkkitehti Josef Stenbäkin kanssa ja urakoi kirkkojen metallityöt.
• Westmanin töitä 11 kirkossa Suomessa.
• Raahen kirkko valmistui vuonna 1912. Westmanin töitä: ovet, kukko, tornin katto, kaikki messinkikoristeet seinillä, kattokruunut, lampetit.
• Presidentin linnassa 2 kynttilänjalkaa.

Lähteet: Samuli Paulaharju: Wanha Raahe, Raahen tienoon historia III, kirkonkirjat, Haastattelut: Maj Fekete (Viljon tytär), Vesa Hannila (Lyylin tyttären poika)

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 18.7.2009.

Jälkikirjoitus

Sen jälkeen kun juttu oli julkaistu, löytyi Samuli Paulaharjun Wanhaa Raahea varten tehdyistä haastatteluista tietoa Westmanin sukujuurista. Tieto on peräisin Oulun maakunta-arkistosta.

"Minä olen asessori Westmanin pojanpoika. Avioton. Isäni oli lukenut lakitiedettä ja oli tuomarin kirjurina. Äitini oli merimiehen leski, hän oli hyvä kankuri. Isä joskus antoi jonkun markan äitille." Westman kertoo taajaan "opiskelustaan", siis työstään kisällinä jne ja myös isän viinanjuonti mainitaan.

Haastattelun loppuun on Samuli Paulaharju merkinnyt tuttuun tapaansa "Kert. A.F.Westman, tehtailija, 61 v. Raahe 13.7.1923."

Raahessa oli pormestarina Adolph Fredrik Westman 1816-1828.

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta